Minusta on aina hauska huomata miten reagoin ympäristöön kun liikun kamera mukanani. Huomaan asioita eri tavalla. Eilen esimerkiksi ihmettelin monta kertaa ulkona liikkuessani että miten jännittävältä ja erilaiselta voi taivas näyttää kerta toisensa jälkeen. Taivas oli nimittäin täynnä aivan uskomattomia erilaisia pilviä. Ilma oli kaunis ja tyyni, mutta pilvet myrskyisiä, tummia, pyöreitä ja vaihtelevan kokoisia. Pienistä merkityksettömistä asioista tulee merkityksellisiä ja ihmeellisiä. Kun kamera on mukanani koko maailma on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, jotka ovat aivan käsieni ulottuvissa.
En tiedä saanko viestitettyä kuvissani sitä minkä näen ja mikä minua kiinnostaa, mutta toivon näyttäväni edes osan siitä millaisia pyörremyrskyjä nämä mielleyhtymät synnyttävät päässäni. Sen lisäksi rakastan syksyä. Se on jopa talvea kauniimpi vuodenaika ja saan kerättyä aivan uskomattoman kauniita väriyhdistelmiä kuviini.
Saan tällä hetkellä myös nauttia siitä, että olen saanut digijärjestelmäkameran lainaan veljeltäni. Nikon D60. En aio kuvata tähän blogiin yhtään kuvaa omalla digipokkarillani, sillä se vetelee valitettavasti viimeisiään. Jokaisessa kuvassa on uskomaton määrä kohinaa, jos ei käytä päälle hyökkäävää salamaa. Odottelen että saan ostettua itselleni ensimmäisen "testikameran" jopa ehkä ensi kuussa. Ostan sen käytettynä ja käytän järjestelmäkameran loppuun ennen kuin ostan lopullisen ja fiinin hienon uuden itselleni täydellisen kameran jossain vaiheessa.
Olen myös hieman vielä harjoitteluvaiheessa, joten blogini täyttyy aluksi varmasti korneilla luontokuvilla sekä yrityksilläni tutustua valokuvauksen maailmaan.
